8.11.1996

Lappeenrannan käräjäoikeuden tuomio 6.9.1994

Virallisen syyttäjän sekä Oy C:n ja D:n syytteestä käräjäoikeus lausui selvitetyksi, että A oli Lappeenrannassa

1) tunkeutunut 11. - 12.4.1994 ikkunan kautta säätiö B:n omistamissa tiloissa oleviin Oy C:n toimistotiloihin ja anastanut sieltä Oy C:n omistamat yhteensä 10 800 markan arvoiset viisi objektiivia, yhteensä 5 800 markan arvoiset kaksi kamerarunkoa ja 900 markan arvoisen salamalaitteen sekä D:n omistamat yhteensä 4 500 markan arvoiset kaksi objektiivia, salamalaitteen ja kameralaukun.

Tältä osin käräjäoikeus perusteluinaan totesi, että A:n kertoman mukaan kaksi hänelle tuntematonta miestä olivat jo rikkoneet ikkunan hänen mennessään tekopaikalle. Sen jälkeen toinen miehistä oli avannut suuremman ikkunan, josta he olivat kolmestaan menneet sisälle. Sisällä toimistossa he kaikki olivat alkaneet tutkia paikkoja ja tuntemattomat miehet olivat panneet tavarat jätesäkkiin ja vieneet ne pois.

Käräjäoikeus totesi, että A:n on täytynyt edellä kerrotuissa olosuhteissa yöaikaan tietää, että tuntemattomat miehet tunkeutuivat toimistotiloihin anastustarkoituksessa. Hän oli mennyt näiden kanssa samanaikaisesti sisälle ja etsiskellyt anastettavaa omaisuutta. Siten A oli ollut tekijäkumppani varkausrikoksessa.

Näyttämättä oli jäänyt, että A olisi osallistunut ikkunan rikkomiseen. Siten, vaikka anastamisen kohteena oli ollut erittäin arvokas omaisuus, varkaus ei kokonaisuutena arvostellen ollut törkeä.

2) väkivaltaa käyttämällä 7.7.1994 anastanut E:ltä lompakon, jossa oli ollut rahaa 220 markkaa ja E:lle kuuluneita henkilökohtaisia asiakirjoja. Teko oli tapahtunut siten, että A oli kaatanut E:n takaapäin maahan, puristanut tätä kaulasta ja pitänyt puukkoa tämän kaulalla.

Tältä osin käräjäoikeus perusteluinaan totesi, että jutussa todistajana kuultu F oli kertonut havainneensa E:n olleen kontallaan maassa ja A:n olevan tämän päällä pitäen tätä käsivarsiotteella kurkusta kiinni. Puukkoa todistaja ei ollut A:lla tuolloin nähnyt. Vähän ajan kuluttua tämän jälkeen E oli sanonut todistajan kuullen, että häneltä oli viety rahat pitäen puukkoa kurkulla. Aikaisemmin samana iltana todistaja oli nähnyt A:n hallussa puukon.

Lääkärinlausunnosta ilmeni E:n kertomana, että hänet oli kaadettu maahan ja kuristettu käsivarrella kurkusta ja pidetty puukkoa kaulalla sekä kehotettu antamaan rahat ja muu omaisuus. Lausunnon mukaan E:n vammat sopivat tämän kertoman mukaisesti aiheutuneiksi eikä sen mukaan esitietojen ja tutkimustulosten välillä ollut ristiriitaa.

Käräjäoikeus totesi, että todistaja F:n lausumalla ja lääkärinlausunnolla oli näytetty A:n anastaneen E:hen kohdistunutta väkivaltaa käyttämällä tältä syyksilukemisessa mainitun omaisuuden.

Tämän vuoksi käräjäoikeus syytteen enemmälti hyläten tuomitsi A:n rikoslain 28 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla kohdassa 1) tarkoitetusta varkaudesta ja rikoslain 31 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla kohdassa 2) tarkoitetusta ryöstöstä yhteiseen 7 kuukauden vankeusrangaistukseen, josta rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennettiin 2 päivää (vapaudenmenetysaika 1. - 2.6.1994). Vankeusrangaistus määrättiin ehdolliseksi niin, että sen koetusaika päättyi 31.8.1996. Lisäksi käräjäoikeus määräsi A:lta takavarikoidun puukon valtiolle menetetyksi.

Kouvolan hovioikeuden päätös 21.9.1995

A valitti hovioikeuteen ja vaati, että syyte ja korvausvaatimukset hylätään. Hovioikeus lausui, että todistaja F oli kertonut nähneensä, että E oli ollut kontallaan maassa ja A oli ollut hänen päällänsä. A oli pitänyt E:tä käsivarsiotteella kurkusta kiinni. Todistaja ei kuitenkaan ollut nähnyt A:n anastavan E:n lompakkoa. A oli kiistänyt syytteen. Tämän vuoksi ja muun näytön puuttuessa hovioikeus katsoi, ettei käräjäoikeus olisi saanut tuomita A:ta kuulematta ensin E:tä. E:n kuuleminen kävi soveliaimmin päinsä käräjäoikeudessa.

Tämän vuoksi hovioikeus käräjäoikeuden päätöksen kumoten ja antaen määräykset asianosaisten läsnäolosta palautti jutun käräjäoikeuteen, jonka tuli viipymättä päätöksen saatua lainvoiman ottaa juttu ilmoituksetta uudelleen käsiteltäväkseen.

Perustelut

Hovioikeus on palauttanut jutun käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi molempien käräjäoikeuden A:n syyksi lukemien rikosten (varkaus 11. - 12.4.1994 ja ryöstö 7.7.1994) osalta.

Varkautta koskevan syyksilukemisen osalta hovioikeus ei ole perustellut palauttamisratkaisuaan. Ryöstöä koskevan syytteen johdosta asianomistaja E oli haastettu saapumaan käräjäoikeuteen uhalla, että asia voidaan ratkaista hänen tai hänen asiamiehensä poissaolosta huolimatta. E on ollut haastettuna poissa oikeudesta. E:llä on ollut tilaisuus käräjäoikeudessa esittää haluamaansa selvitystä asiassa, mutta hän ei ole käyttänyt tilaisuutta hyväkseen. Myöskään virallinen syyttäjä tai asian ratkaissut käräjäoikeus eivät ole pitäneet E:n henkilökohtaista kuulemista asiassa tarpeellisena.

Muutosta hovioikeudessa on hakenut vain A vaatien, että syyte ja korvausvaatimukset hylätään. E:n kuuleminen asianomistajana olisi hovioikeuden perusteluista päätellen tarpeellista vain syytettä tukevan näytön hankkimiseksi. Tämän vuoksi hovioikeuden ei olisi tullut mainitsemallaan perusteella palauttaa asiaa käräjäoikeuden käsiteltäväksi, vaan ottaa asia välittömästi ratkaistavakseen.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan. Asia palautetaan hovioikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan ottaa se uudelleen käsiteltäväkseen.